Päivin tienviitat 16.5.2009

16.5.2009

Päivi kertoi Jumalan teoista elämässään

On hyvä joskus pysähtyä, katsoa elämänsä tienviittoja ja huomata, missä Jumala on tarttunut elämään. Missä olisinkaan, jos Hänen kosketustaan ei olisi tapahtunut?

Miten olen tutustunut Itisryhmään? Tulin työtoverini kutsusta Itisryhmän järjestämään Kalervo Aromäen luentosarjaan, joka jatkui määräaikaisena pienryhmänä, sitten osallistuin muuhun pienryhmätyöhön ja myöhemmin ns. kämppistoimintaan. Tänä keväänä olen ollut mukana Ilmestyskirjaseminaarissa.

Elämän tienviittoja

Minulla oli uskova koti. Koti vaikuttaa edelleen vanhempien esirukouksen kautta siunauksena ja varjeluksena elämänvaiheissani, vaikka molemmat vanhempani kuolivat muutaman vuoden välein ollessani koulu-ikäinen. Henkilökohtainen valinta Jumalan puoleen tapahtui rippikoulukesänä, yksin hengellistä kirjaa lukiessani. Koulutoveri tuli uskoon samana kesänä, ystävystyimme ja näin pääsin mukaan seurakunnan toimintaan helposti.

Kun opiskeluni Helsingissä alkoi, päätin, että jätän hengelliset asiat ja kuljen omia teitäni. Se oli oma valinta. Kun elin ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, se oli oikeastaan pakomatka, yritys pärjätä "itte". Sisäinen maailma muuttuu niin, että hengellisiä asioita ei enää kaipaa eikä ymmärrä ja niistä jopa kiusaantuu.

Jumala salli pakoonjuoksua 13 vuotta, kunnes Hän kutsui uudelleen seuraansa. Uskon, että esirukous kantoi tässäkin hedelmää. Vaikeassa elämäntilanteessa tartuin Raamattuun ja siitä aukesi Psalmi 33: 13-15 ja 18-19. Jumala katselee kaikkia maan ihmisiä, hän on luonut sydämemme ja tuntee kaikki tekomme. Hän tahtoo auttaa, jos vain Häneen turvaudumme. - Koin, että Jumala puhutteli minua rakastavasti jakeiden kautta, Hän ei vaatinut eikä syyttänyt, mutta tarjosi apuaan. Jätin elämäni taas Jumalan johtoon.

Sain eräitä ystäviä, rukoilevia, hengellisiä uskovia, joiden kanssa sain paljon keskustella ja sain heiltä rukoustukea. Luottamus Jumalaan kasvoi ja eheydyin sisäisesti.

Kämppistyö

Olen tutustunut Itisryhmän kautta myös ns. Kämppistoimintaan. Kämppikseen kokoonnutaan viikonlopuksi jonnekin mökille tai eräkämpälle. Kiireisestä ympäristöstä irrottautuminen kauniin luonnon keskelle herkistää korvat kuuntelemaan ja sydämen ajattelemaan Luojan töitä. Leirillä kuunnellaan alustuksia ja keskustellaan niistä yhdessä. Välillä ulkoillaan ja saunotaan ja tutustutaan toisiimme. Näen itse kämppätyön merkityksen hoitavana, eheyttävänä, yhteisöllisenä mutta myös paikkana, jonne voi kutsua uusia ihmisiä ja jonne on matala kynnys tulla.

Kämppistyötä on tehty vuodesta 1990 lähtien ja siitä ollaan nyt kokoamassa kirjasta, jossa on alustuksia, muistelmia, runoja, kuvia, pohdintoja ja ohjeita kämppistyön tekemiseen. Kirjanen valmistuu heinäkuun lopussa Kuusamossa pidettävään Kämppistapahtumaan ja sitä voi kysellä omakustannushintaan kirjoittaja Ville Juntuselta Kurusta.