Kevätkauden ensimmäinen kokoontuminen 9.1.2010 Itiksessä Ralfin ja Airin johdolla (15 h paikalla)
Ralf piti taivassaarnan (mm. Jes 65:17). Minä luon uudet taivaat ja uuden maan... entisiä ei enää muisteta... saatte iloita ja riemuita.... Taivas on jokaiselle omannäköinen. Se merkitsee mm. sitä, ettei menneitä (mokiakaan) tarvitse enää muistella. Saa aloittaa puhtaalta pöydältä ja edessä on loputon tulevaisuus. Ei ole kiirettä mihinkään. Kenelläkään ei ole masennusta, vaan iloa ja riemua kaikesta hyvästä taivaassa. Pikkuasioista harmistuvalle taivas merkitsee sitäkin, että kaikki katkaisijat ovat oikein päin. Tai uusia ratkaisuja etsivälle sitä, ettei ideoita varasteta. Saa rauhassa kehitellä täydellisiä ratkaisuja. Kenenkään elämän matka ei jää kesken ja 98-vuotiaskin on vasta nuori, eikä hänen tarvitse jättää matkasauvaansa kesken matkan, kuten täällä usein tapahtuu.
Koska taivas merkitsee jokaiselle eri asioita, kannattaa välillä pysähtyä miettimään, millainen taivas juuri minulla mielestäni on.
Ralf piti myös Raamatuntutkistelun rakkaudesta. Rakkaudella on monta ulottuvuutta (agape, fileo, eros), mutta onko rakkauden antaminen myös ihmisen velvollisuus? Kyllä, mutta velvollisuus ei merkitse samaa kuin pakko. Entä tuleeko vihollisiakin rakastaa? Kun auttaa vihollista, se on rakkautta. Keskeisen kolmion kärkinä ovat Herra, minä ja lähimmäinen. Lähimmäisen rakkaudessa tulee kuitenkin olla järki mukana, kenenkään ei pidä osoittaa lähimmäisenrakkautta niin, että itse vahingoittuu. Rakkaus on kärsivällinen (1 Kor 13-4-8) -tekstin voi lukea niinkin, että korvaa sanan rakkaus, sanalla minä tai omalla nimellä. Minä olen kärsivällinen... Puhuttiin myös kiusaamiskokemuksista. Toisten pahoja tekoja ei tarvitse, eikä pidäkään hyväksyä, pitää vain pyrkiä hyväksymään ihminen itsensä. Tahdikkuuskin mainittiin. Kateutta pohdittiin, muisteltiin satua onnellisen miehen paidasta, jota sadun kuningas tarvitsi parantuakseen, mutta kun onnellinen mies löytyi, hänellä ei ollut paitaa. Todettiin, että raha ei lisää onnellisuutta. Paidaton mies oli onnellinen, koska oli tyytyväinen siihen vähään, mitä hänellä oli. Hyvässä seurakunnassa vallitsee luottamus toiseen. Kenenkään ei tarvitse varoa mitä puhuu. Jokainen voi olla oma itsensä, tulla rakastetuksi omana itsenään, sellaisena kuin on, se on agaperakkautta. Seurakunnan tehtävä on antaa sitä rakkautta, mitä ihmiset ovat elämäässään jääneet vaille. Itse asiassa sanan seurakunta tilalle pitäisi vaihtaa sana ihminen, koska 'seurakunta' ei tee mitään, yksilöt ovat ne, jotka tekevät.
Teetauolla juttu jatkui, kuten kiintoisan aiheen kanssa usein käy, tässä omat mietteeni:
Kaksi sanaa lähimmäiselle
Kirsi Rekola kirjoitti k.t.-lehdessä (http:www.muotiala.fi/lehti/artikkelit/0601201.html) kiusaamisesta ja narsismista. Rekola oli analysoinut Markku Vuoren Kauhistuksen kanahäkki-kirjasarjan kiusauskokemuksia. Rekolan mukaan mm. masennukseen johtaneissa kiusauskokemuksissa on tyypillistä se, että kertomukset ovat erittäin vihaisia. Vihan kohde ei kuitenkaan tunnu olevan itse kiusaaja, vaan se, että kiusattuja ei uskota. Kun kiusaustilanne on käsitelty ja ns. 'ohi', ex-kiusattu ei koe ongelmia suhteessa ex-kiusaajaansa, koska asia on jo käsitelty niin pitkälle kuin se on mahdollista. Miksi ex-kiusattu sitten jauhaa asiaa yhä uudelleen? Rekolan mukaan hän kokee asiansa olevan edelleen jotenkin kesken, koska hän ei ole saanut tukea sille, että on ollut oikeassa. (Työ)Kaverit, jotka olivat läsnä kiusaamisten tapahtuessa eivät ole huomanneet olevansa kiusatun lähimmäisiä ja kulkevansa uhrin ohi, vaikka heidän tulisi toimia kuten laupias samarialanen. Heidän ei tarvitse uskoa tai edes ymmärtää tapahtunutta. Heidän puoleltaan riittäisi toteamus 'olet oikeassa'. Nuo kaksi sanaa ovat juuri se puuttuva pala, jota kiusatulta puuttuu, riippumatta siitä, miten hyvin hän on noissa tilanteissa ulkoisesti pärjännyt. Ex-kiusattu kaverisi tarvitsee juuri sinua, lähimmäinen/samarialainen, sanomaan nuo vapauttavat pienet sanat päästäkseen eteenpäin ja parantuakseen kokemuksestaan. Ja nuo kaksi sanaa lähimmäiselle ovat kaikki mitä sinun tarvitsee sanoa, lopun hoitaa kiusauksen kohde itse, Jumala ja aika.
