11.10.2008
Hämeenlinnan adventtikirkossa kokoontui yli 30 naista kuuntelemaan Maija Paavilaisen kuvaluentoja. Aiheena oli ”Lupa elää täysillä” ja ”Vanhenemisen kauneus – ikääntymisen ihanuus.” Helsingistä oli mukana seitsemän naista, joista viisi Itisryhmästä.
Aamupäivällä osallistuimme Jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen nautimme herkullisen lounaan.
Maija Paavilainen on tehnyt nelisenkymmentä kirjaa. Kuvakirjoissa on muutamalla viivalla hahmoteltu kuva ja kuvaan liittyvä tiivistetty ajatus. Paavilainen piirtää ja kirjoittaa itse koetusta elämästä. Hänellä on omia lapsia ja tulollaan jo 14. lapsenlapsi.
Kotiläksyksi hän kehoitti heti aamusta aamupuuron ohella nauttimaan Jumalan Sanaa. Pimeää syksyaamua piristää myös ”ylimääräinen aurinkoikkuna”. Hänellä se on kuva Rafael Wardin värikylläisestä keltaisesta taulusta. Kukin löytää mieleisensä piristävän kuvan, joka antaa iloista mieltä.
Paavilainen näytti kuvia ja ajatelmia useista kirjoistaan ja kertoi elämänsä tilanteista, missä ne ovat syntyneet. Hän painotti itsensä hengellistä ja fyysista hoitoa. On tärkeä elää omaa aikaansa elämässä, omaa ikää. Suomalaisilla naisilla on erityinen piirre: kannamme valtavaa huolireppua selässämme, keräämme siihen muidenkin huolet ja niin on hattukin silmillä hikinauhaa myöten. Hatun sisällä on vain oma pimeytemme.
Mieleeni jäi erityisesti, että hän sanoi monen naisen sohvalla istuen katselevan TV:stä miten muut elävät sen sijaan että eläisivät itse. ”Itse päätän, olenko uniikkitaidetta vai tyydynkö sarjatuotantoon”.
”Olen oman keittiöni kuningatar.” Sen muistamiseksi voi panna vaikka kruunun päähän.
”Itse päätän, kypsytänkö muistoista viiniä vai etikkaa. ” Mitä muistan ja miten muistan ja mitä jaan eteen päin seuraaville polville suvun menneisyydestä? Hän painotti toisella luento-osuudellaan erityisesti isoäidin tehtävän tärkeyttä.”Mummon kasvatusvastuu on kasvatusta rakkauteen”. ”Koskaan ei ole liina vanha siihen, mistä tulee hyvä mieli.”
Paavilaisen luennoista jäi mieleen olla itselleen armahtava. ”Ei ole kiire mihinkään. Riittää, jos kasvaa omaan mittaansa.” Ei tarvitse verrata itseään muihin. On parempi keskittyä tulevaisuuten eli huomisen nuppujen hoitoon menneisyyden kuihtuneiden kukkien kastelemisen sijasta. ”Tulevaisuus on täynnä uusia alkuja. Elämä on pienten ilojen jakamista.”
Paavilaisen kirjat sopivat hyvin myös lahjakirjoiksi.
Päivi Ronni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti